6. ja 7. Matkapäivä: Go Finland, Go!

Tromssan aamut ©.

Keskiviikko oli pieni arkeen paluu päivä, jota emme ketään halunneet tehdä. Minulla ja tytöillä oli nimittäin nettitreffit meidän eheyttävän pedagogiikan (ep-harkat) ryhmän kanssa. Puolilta päivin lähdettiin koko konkkaronkka kävelemään yliopistolle etsimään tietokoneita, joita saisimme käyttää kahden ja puolen tunnin ajan. Vapaa ATK-luokka löytyikin ongelmitta. Ep-harkat alkoivat kuitenkin vasta klo 14 Norjan kellon mukaan ja kello ei tuolloin ollut edes ihan yhtä. Ylimääräisen ajan kuluttamisesta ei muodostunut kyllä ongelmaa: heti kun huomasin tabletissani, että Itä-Suomen yliopiston netti lähti toimimaan, en havainnut enää mitään, mitä ympärilläni tapahtui. On se nyt kamalaa, mitä netti tekee ihmiselle! Tietokoneelle päästyäni, välilehtiä taisi olla auki noin parikymmentä yhtä aikaa ja kännykän WhatsAppin piipitin melkein lagittamispisteeseen saakka.

Pieni pilvi kohtasi vuoren.

Pääsimme juuri sopivasti tietokoneiden ääreen, sillä radiosta tuli juuri miesten maastohiihdon parisprinttiä ja tunnelmamme nousi kyllä heti kattoon. Takanamme istui muutama norjalainen jäbikkä, jotka katsoivat tietokoneilta kyseistä hiihtoa. Siinä vaiheessa, kun Suomi hiihti kohti mitaliaan, siirryimme katsomaan hiihtoa poikien koneelta ja tuuletukset oli kyllä sen mukaiset, kun Suomi voitti. Pojat eivät kyllä olleet kovin iloisia puolestamme, sillä heitä taisi enemmän ottaa päähän Norjan 4. sija.

Sen jälkeen se riemu vain jatkuikin, kun alkoi Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelu. Opiskelukaan ei turhauttanut ihan niin paljoa, kun sain Suomen menestyksestä olla niin iloinen. Opinnot saatiin pakettiin ajallaan, jonka jälkeen lähdimme syömään vohvelia ja juomaan kaljaa yliopiston baari/ravintolaan, sillä kyllä me nyt ne oltiin ansaittu, kun raadettukin oltiin :D.

Loppuilta menikin sitten korttia pelaillen ja myöhään valvoen.

Haliaeetus albicilla - Merikotka

Torstaiaamuna olikin sitten aikainen herätys. Tarkoituksena oli lähteä hitusen kauempana, Lyngenin niemimaalla, sijaitsevaan Lungstuvaan. Sinne päästiin lautalla seilailemalla. Komiat oli maisemat! Niin lautasta katsottuna, kuin sitten itse Lungstuvassakin. Sanonpa vaan, että: ”Miten sellaista voi oikeasti olla olemassa!” Niin upeaa siellä oli. Matkalla Lungstuvaan näimme merikotkan. Pysäytimme auton juuri sopivaan kohtaan: suoraan kotkan alapuolelle. Kyllä siinä oli tipulla kokoa. Lisäksi ajeltiin jäätikön ohi, josta luulin, etten saanut otettua kuvaa, mutta kyllä tuolla kamerassa kuva näytti kuitenkin olevan.

Jäätikkö möllöttää tuolla vuorten huippujen välissä.

Lungstuvassa niemimaan kärkeen meni noin kaksi kilometriä pitkä merkitty polku. Jätimme auton polun alkupäähän, ja koska emme saaneet parkkeerata ko. alueelle, parkkeerasimme pellolle sen alueen viereen :D.

Rannalla saimme sitten vähän lisää ihmettelyn aihetta. Bongasimme nimittäin kaksi laulujoutsenta. Eihän niitä ihan niin pohjoisessa pitäisi olla enää tähän aikaan? Piti oikein googletella ja nopealla silmäilyllä mikään luotettava lähde ei antanut ymmärtää, että Pohjois-Norja olisi jotenkin tyypillinen talvehtimispaikka. Lisäksi näimme myös kivellä ruokaileva saukko©. Se oli saanut ison kalan saaliikseen.

Lutra lutra - Saukko

Cygnus cygnus - Laulujoutsen

Saimme kulutettua rannalla melko lahjakkaasti aikaa, sillä oli laskuveden aika ja oli todella jännää käppäillä pitkin meren pohjaa ja tutkia, mitä aarteita löytyisi. Kaikkea kivaahan sieltä tosiaan löytyi, kuten aivan valtava farmillinen sinisimpukoita!  Herkulliset keitot olisimme varmaan niistä saaneet…

Tämä kuva on mun ehdoton suosikki koko Norjan reissulta ©.

Mytilus edulis - Sinisimpukka.

Balanus improvisus - Merirokko

Se oli merisiili.

Jättikokoinen hohkakivi!

Pieni merenalainen maailma jään alla.

Lähellä niemimaan kärkeä evästeltiin ja sen jälkeen lähdimme kipuamaan vähän paremmalle näköalapaikalle, jonne matka oli todella kivikkoinen. Oli muutenkin niin hauskaa käppäillä kohti niemimaan kärkeä, kun ei koskaan tiennyt milloin toinen jalka humpsahtaisi lähes reittä myöden lumeen. Ylöspäin kavutessa terävät kivet tekivät siitä vielä hauskempaa… ;) Pääsimme ylös juuri oikeaan aikaan: auringon lasku oli juuri alkamassa ©.

Näköalapaikkamme. Huomatkaa oikealla kaksi ihmistä, jotka
on juuri pääsemässä ensimmäiselle "tasanteelle".

Ensimmäinen nousu takana. Liikkeellä oli muitakin valokuvauksesta kiinnostuneita.

Suuret seikkailijat ©.

Takaisin päin kohti autoa käppäiltiinkin paljon joutuisammin ja matkalla bongasimme merestä hylkeen ©. Aurinko laski kovaa vauhtia ja kun pääsimme takaisin lautalle, oli jo pimeää. Koti matkalla pysähdyttiin ihailemaan revontulia ja muutama kuvakin tuli räpsittyä niistä. Kun päästiin kotiin, syötiin kuvut täyteen Rillin © valmistamia kasvisherkkuja (enää en edes muista, mitä tuli syötyä tuona päivänä).

Se hetki, kun Auringon valo osu laivaan.

Illalla oltiin väsyneitä, mutta niin tyytyväisiä ja iloisia kivan päivän johdosta. Pelailimme korttia ja yöllä lähdimme kapuamaan Vardenille bongailemaan revontulia.

Lentokonekin tuli kuvaan.

Tämä oli niin hyvä päivä olla Norjassa ©.