5. Matkapäivä: Paljon onnea vaan, sulle toivotetaan…

Fjellheisen 16.2.2014

Koko reissun ajan olin ihan hirveä aamu virkku. Siinä, kun muut tytöt olisivat nukkuneet vaikka joka päivä puoleen päivään saakka, minä tunnuin olevan joka aamu klo 7 valmiina nousemaan. Oli välillä suorastaan tuskaa yrittää nukkua ainakin tunti vielä. Mitäs sitä heräilemään, kun muutkin vielä nukkuivat. Eikä ollut yhtään vaikutusta sillä olimmeko illalla valvoneet kuinka myöhään, kun vaan silmäni vain pongahtivat auki aamuisin klo 7.

No tiistaiaamuna, yllätys yllätys, nousin aamuvirkkuna klo 8 ylös ja tepsuttelin keittiöön heti alkajaisiksi. No olihan siellä muitakin aamuvirkkuja hereillä: synttäripoikamme Eero ©. Rillikin © sieltä heräili vähitellen aamupalapöytään ja sitten vain odoteltiin, että pahaa aavistamaton synttärisankari lähtisi jo opinahjoonsa.

Sillä punaisella sekunnilla, kun Eero laittoi oven perässään kiinni, aloitimme Rillin kanssa kakun valmistuksen. Kakku nimittäin tehtiin pelkkää käsivoimaa käyttäen, joten aikaa sen valmistamiseen oli varattava kunnolla varsinkin, kun olimme sopineet olevamme yliopistolla klo 12.

Valmistimme ihan pienen kolmen kananmunan kakun, johon tuli sisälle 375g suklaata ;) Na-Mi! Siinä kymmenen tienoilla myös Mari ja Nynnykin © heräilivät vähitellen :).

Kakku:

Uuni 175 astetta

30-40 min

3                    huoneen lämpöistä kananmunaa

                      sokeria

                      jauhoja

1 tl                 leivinjauhetta

                      appelsiini mehua

                      voita

                      korppujauhoja

400 g             maitosuklaata

6 dl                kuohukermaa

Voitele irtopohjainen kakkuvuoka ja korppujauhota vuoka.

Mittaa kananmunat lasiin. Mittaa kahteen muuhun lasiin sokeria ja jauhoja saman verran kuin kananmunia on. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun vaahtoon piirretty kahdeksikko pysyy näkyvissä niin kauan, kunnes pääset kahdeksikon loppuun.

Siivilöi joukkoon jauhot kolmessa erässä ja kääntele varovasti jauhot vaahdon sekaan. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista uunin keskitasossa 30-40 minuuttia, kunnes puutikkuun ei jää taikinaa kiinni.

Jäähdytä pohja. Leikkaa se kahtia ja kostuta pohjapala appelsiini mehulla.

Kaada 1 dl kermaa kattilaan se sulata sen joukkoon 375g suklaata. Kaada suklaamassa pohjapalan päälle. Asettele kakun päälipala suklaan päälle ja kostuta appelsiinimehulla.

Kaada loput kermat kulhoon ja sekoita joukkoon noin yksi ruokalusikallinen sokeria ja vatkaa kermavaahdoksi. Levitä kermavaahto täysin jäähtyneen kakun päälle. Koristele kakku lopulla 25g suklaalla.

Sommarøy 17.2.2014

Kakku valmistui juuri ajallaan ja lähdimme ajelemaan kohti yliopistoa, jossa tarkoitus oli lounastaa vohvelia. Parkkipaikan saaminen yliopistolla osoittautuikin melkoisen ongelmalliseksi, kun joka paikassa tarvitsi lupalapun pysäköimiselle. Hieman ”laittomin” keinoin saimme kuitenkin hankittua lupalapun käsiimme ja pääsimme viimeinkin täyttämään kurnivat vatsamme.

Ei olisi kuulkaas ikinä tullut pieneen mieleenkään, että paras vohvelin päällinen on juusto ja hapankerma. Myös paikallinen erikoisuus, ruskea juusto eli Gudbrandsdalen, sopi vohvelin päälle todella hyvin. Juustoihmisenä olisi kyllä pitänyt tietää, että juusto vaan sopii ihan joka paikkaan :D.

Tuo ruskea juusto oli kyllä mielenkiintoista. Se on valmistettu keitetystä herasta, johon lisätty on kermaa. Tämän keittoprosessin aikana hera muuttuu pehmeäksi ja makeahkoksi ruskeaksi juustoksi. Harmittaa ihan suunnattomasti, etten ostanut sitä kotiin tuomisiksi, mutta sitä ilmeisesti voi saada myös Suomesta nimellä Ski Queen. Itse asiassa tuo Ski Queen-nimi kuulostaa jokseenkin tutulta. Ettei vaan jossain Lidlssä sitä olisi joskus teemaviikoilla ollut myynnissä… hmm.

Vohveleiden jälkeen haettiin toinen ”laiton” lupalappu valehtelemalla, että tulemme ko. paikkaan urheilemaan. Lähdettiin äkkiä käppäilemään kohti keskustaa, ettei kuvaan vaan saa kysyttyä meiltä mitään tarkentavia kysymyksiä. Keskustaan taisi olla matkaa noin 4 kilsaa ja ajatuksena olisi, että Eero hakisi meidät sitten autolla sieltä pois, kun olisimme saaneet tarpeeksemme.

Ennen kuin ehdittiin edes kampusalueelta poistua, näimme kolme city-riekkoa. Siellä ne vain istuskelivat puussa ruokailemassa. Pääsin todella lähelle ottamaan niistä kuvaa. Eivät ne olleet moksiskaan yleisöstään. Ja myöhemmin matkalla nähtiin vielä yksi riekko erään kerrostalon takapihalla. Vähän oli hakusessa välillä suunta, johon mennä, koska emme olleet ihan niin tarkalla korvalla kuunnelleet matkaoppaamme ohjeita, mutta kyllä maantieteilijä tietää ilman karttaakin mihin mennä!

Osteltua tuli muutama kortti, joita kotipuoleen lähetellä (ja pari myös itselleni muistoksi) ja lisäksi ostin itselleni matkamuistoksi Kvaløyan alueen kartan, josta näkee suurimman osan niistä paikoista, joissa käytiin. Itse asiassa ainoastaan yksi paikka, jossa torstaina kävimme, ei näy kyseisellä kartalla.

Kun pääsimme takaisin kämpille, iski kyllä pikkuinen paniikkikiire saada keittiössä kaikki kuntoon, ennen kuin Eero tulisi sinne. Eeron saavuttua paikalle lauleltiin onnittelu laulut, syötiin hyvää ruokaa ja juotiin kuoharia. Jälkkäriksi maisteltiin suklaista kakkua, joka minun makuuni olisi hitusen kosteampi saanut olla, mutta hyvää se silti oli. Ei suklaan ja kerman kanssa vaan voi mennä pieleen mikään ©.

Loppuilta menikin viinilasien ääressä ja vain hengaillessa. Puoli 12 lähdimme hippailemaan kohti Tromssan saaren toiseksi korkeinta kohtaa, Vardenia, tavoitteena bongailla revontulia. Ihan pienet piiperöt nähtiinkin, mutta upeammat revontulet antoivat meidän vielä odottaa pari päivää. Vardenilta alastulo oli kyllä taas vaan niin hauskaa! Pulkkamäkeä pimeässä ilman pulkkaa ei vaan voita mikään. Alastulo onkin ehkä kaikkein kivointa noissa tunturipatikoinneissa.

Varden, Tromsø.