Katinkulta

Viime viikon lauantaina käynnistyi meikäläisellä syysloma! Lomaa vietettiin perheen kanssa Sotkamon Vuokatin niin kauniissa maisemissa ©. Kaikkea kivaa tuli taas tehtyä ja hieman juhlittuakin :). Sata viisikymmentämiljoonaa kuvaa tuli otettua.

Päivä 1. Lauantai:

Ensimmäisenä päivänä tietysti tutustuttiin loma-asuntoon, joka oli aivan ihana. Siellä oli kolme kahden hengen makuuhuonetta, suuri olohuone-keittiöalue, kaksi vessaa, kylppäri ja sauna ©. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tehty ensimmäisenä päivänä vaan asetuttiin taloksi. Kävelyllä käytiin Katinkullan loma-alueella ja leikkipuistossa käytiin leikkimässä. Vihaisten lintujen leikkipuistossa oli kyllä aivan mahtava keinu! Se ilmeisesti yrtti ritsaa kuvastaa ja siinä keinuessa kyllä otti vatsasta tosi kovin :D. Huisin kivaa siis :).

Päivä 2. Sunnuntai:

Pizzapäivä

Toinen päivä meni myös siinä niin kivasti loikoille. Aamupäivästä käytiin hieman pyöräilemässä ja katselemassa paikkoja ja päivällä olisimme halunneet mennä keilaamaan, mutta keilahalli, joka oli auki joka päivä, oli sitten juuri silloin kiinni. Illalla kävin vähän lenkkeilemässä lampipolulla ja näin aivan ihanan auringonlaskun.

Takapihalta.

Auringonlasku.

                                                     Lampipolulla lenkkeilemässä. 

Takkatulta.

Päivä 3. Maanantai:

Hirvipuiston rumat ankanpoikaset.

Kolmas päivä oli aivan ihana! Kävimme Sotkamon keskustassa shoppailemassa ja syömässä kebabbia, jossa ei ollut kehumista, kuin ei myöskään siinä, että se tarjoiltiin kertakäyttölautaselta! Mutta! Ihana uusi (kauan havittelemani) benettonin paita toi paremman mielen ja päivän paras osuus oli vasta edessä: pieni retki isän kanssa Hiidenportin kansallispuistoon! Sää näytti alkuun aika kamalalta, sillä päivän aikana oli satanut jo neljä kertaa rakeita. Myös koko matkan kansallispuistoon satoi. Ei se sade muuten olisi haitannut, mutta jostain syystä olin unohtanut kotiin ulkoilutakkini, joten päälläni oli kolme pitkähihaista, jotka eivät pitäneet vettä. Sotkamosta Kuhmon rajamailla sijaitsevaan kansallispuistoon oli aivan loistavat tieopasteet, kunnes ne yhtäkkiä loppuivat kuin seinään. Ajettiin vain eteenpäin ja odotettiin kylttiä, joka neuvoisi kääntymään, mutta sitä ei ikinä tullut. Tässä vaiheessa päätimme laittaa navigaattorin päälle, joka väitti, että olimme ajaneet seitsemän kilometriä ohi. Käännyttiin takaisin. Isän kanssa väitimme molemmat kivenkovaan, että opasteet olivat huonot, kunnes seitsemän kilometrin kuluttua naamamme eteen ilmestyi aivan VALTAVA kyltti, joka käski kääntymään oikealle… Olemme lähes varmoja, ettei kyseinen kyltti ollut siinä tulomatkalla.

No sadekin siinä loppui, kun viimein päästiin perille kansallispuiston parkkipaikalle, mitä nyt vähän rakeita tuli taas. Matkaa rotkolle parkkipaikalta oli vain 1,3 kilometriä. Hiidenportin rotkon jälkeen jatkettiin patikointiamme Kovasinvaaran taloautiolle, jossa ilmeisesti on asunut joku porukka ihmisiä joskus 70 vuotta sitten. Jännää siinä oli siis se, että paikkaan ei ole koskaan mennyt teitä. Siellä ollaan siis kirjaimellisesti asuttu täysin korvessa. Paikan päällä oli taulu, jossa oli iloinen pieni kirjoitus sen ajan elämästä. Tarinasta huolimatta, minua puistatti paikka todella paljon. Se vaikutti niin sellaiselle paikalle, jossa leilikoululaisille kerrotaan kauhutarinoita keskiyönä maasta nousevista mätänevistä kuolleista… Asiaa ei auttanut, että oli jo ilta ja sumu oli laskeutumassa alueelle. Myös se jäi mietityttämään, miten alue on pysynyt niin avoimena. Asutus kuitenkin oli loppunut joku 60 vuotta sitten ja alue on keskellä metsää. Oman järjen mukaan alueella pitäisi olla aika rutkasti puiden taimia…

Koko reissun aikana nähtiin myös neljä metsoa.

Tästä se lähtee. Laituria vastapäätä oleva "kivikasa" on
seuraavassa kuvassa kuvattu lähempää. 

Yksi ukko, kaksi akkaa ja yksi, joka oli sen verran kaukana, etten ehtinyt katsoa mitä maata se edusti. Mutta tämä yksi ukkometso tapaus oli kyllä hieno! Oltiin jo ajelemassa kotiin päin ja olin juuri laittanut kameran laukkuun, kun tienvierestä lehahti lentoon ukkometso, joka lensi auton vieressä jonkun sadan metrin verran. Se oli kyllä siisti :D! Arvatkaa kuinka paljon harmitti, että olin juuri laittanut kameran pois, jota olin niin uskollisesti kantanut ja pitänyt kuvausvalmiina jos jotain äkkinäistä pitäisi saada tallennettua!

Yhteensä koko reitti oli vain joku neljä kilometriä pitkä.

Hiidenportti alkaa. Tätä kivikasaa jatkuikin sitten joku kilomerti eteenpäin.

 Hiidenportin huima huipentuma.

 Suuntana vuoristorata.

Kovasinvaara.

Kovasinvaara.

Isi ©.

Jännä kääpä :P.

Päivä 4. Tiistai:

Lisää shoppailua. Tällä kertaa Kajaanissa, jossa oli muuten yksi aivan ihana laukkukauppa ©! Laukkua ei kuitenkaan mukaan tarttunut vaan uusi talvitakki Vilalta :). Kävimme myös rossossa syömässä. Olin ilmeisesti jotenkin kipeä tuona päivänä, koska en ostanut laukkua (vaikka tarjolla olisi ollut laukku, jonka kantokahvana olisi ollut vanhanaikaisen kierrepuhelimen luuri!!!) ja rossossa söin lohipastaa (!) (minulle tavallisempi valinta olisi ollut jokin kanaruoka). Hyvät oli kyllä pastat :).

Illalla käytiin myös vuokatinvaaran näköalapaikalla.

Päivä 5. Keskiviikko:

Hyvää Syntymäpäivää Äiti ©! Äiti se meni ja täytti 50 vuotta! Sitä sitten juhlittiin kakun ja kuoharin kanssa.  Sotkamon paikalliselta olimme tilanneet lakkakakkun ja se oli kyllä hyvää! Itse olin alkuun hyvin epäileväinen, sillä useinkaan en pidä lakkaleivoksista, mutta tämä kyllä yllätti positiivisesti :)! Iltapäivällä sitten viimeinkin päästiin keilaamaan. Sijoituin ”turnauksessa” toiseksi, joka myös oli melkoinen yllätys, sillä yleensä en ole niin hyvä :D. Illalla käytiin sitten vähän maistelemassa urheilubaarin tarjontaa. Kiva ja herkullinen päivä kerta kaikkiaan.

  

Päivä 6. Torstai:

Eino Leinon reitti merkattu ruskealla.

Ja niin koitti viimeinen lomapäiväni ja siitä otin kyllä kaiken irti! Isän kanssa lähdettiin aamulla patikoimaan Eino Leinon reittiä vuokatinvaaralle. Itse reitti oli vain 7 km + n. 3 km asunnolta reitille + 1 km eksymistä. Olin netistä ohimennen lukenut, että reitti suositellaan kuljettavaksi sauvoilla, koska se oli vaikeusasteeltaa luokiteltu kolmoseksi (asteikko 1-3). Olin kuitenkin ohittanut huomautuksen, sillä ajatuksella, että ”ei se nyt niin paha voi olla”… Kyllä siellä matkalla pari kertaa kävi mielessä, että sauvat olis ollu aika kova juttu, mutta kyllä se siinä meni kun vähän katteli ja mietti seuraavaa askeltaan. Reitti eteni vuokarinvaaran juurelta aina ylös asti ja sivupolkuna käytiin vaaran korkeimmalla kohdalla piipahtamassa. 1/3 matkan jälkeen tavattiin yhden kartan luona joku pyöräilijä, joka kertoi, että reittimme pahin osuus oli jo mennyt… En kyllä tiedä mitä reittiä se kuvitteli meidän loppujen lopuksi menevän, koska pahin oli kyllä ehdottomasti edessäpäin. Reitti oli todella kivikkoinen ja täynnä liukkaita juuria valmiita kompastuttamaan. Puhumattakaan kivoista pikku mutaisista ansoista, jotka yhdellä askelmalla saattoivat viedä jalan alta. Aivan mahtava reissu! Kannattaa mennä!

Vuokatinlampi, josta hiisi pakeni
hiidenportille. 

Vasemmalla kuvassa vuokatinvaaran huippu, jonne lähdettiin kapuamaan. Oikean puoleisessa kuvassa on kuvattu vielä aika helppokulkuista reittiä.

       Sissiluola lähellä vuokatinvaaran huippua. Oikean puoleisessa kuvassa on luolan seinään kaiverrettua                                                                                 kirjoitusta.

Puolenpäivän jälkeen kun päästiin takaisin asunnolle, oli vuorossa sauna ja ruokaa! Oli kyllä aivan mahtava olo koko loppupäivän. Illalla noin klo 6 lähti bussi takaisin kohti Joensuuta.